Huhu, nyt on kyllä ollut vähän sellaista taistelua elämän normalisoitumisen edestä, että hetkittäin vaan haluis olla kotona missä kaikki on totutulla tavalla! :)

Maanantaina tosiaan alkoi saksan intensiivikurssi ja kyllä toi aloittelijoiden kurssi on mulle ihan hyvä. Osaan perushommat joo, mutta opettaja puhuu kuitenkin koko ajan pelkkää saksaa, joten olis aika hiljasta, jos olisin jollain muulla kurssilla. Tuntuu, että kaikki me ollaa aika samalla tasolla eli kolme viikkoa menee varmasti nopeasti. Koulun jälkeen olin päättänyt viedä uuden ihanan Nokiani takaisin liikkeeseen, koska se vanhus ei suostunut ollenkaan aukeamaan. No ei siinä, lähtiessäni koululta pyörästä irtos ketjut. Yritin niitä pikasesti itse kasata, mutta kun mulla ei ole mitään kokemusta noista miljoonavaihteisista (vanha kunnon kolmivaihe on paras!) niin enhän mä niitä saanu paikoilleen. No onni onnettomuudessa, pyörä ja kännykkähän oli ostettu samasta paikasta. Ketjut laitettiin paikalleen sekunnissa, mutta puhelimen kanssa kestikin. No 3310 ei herännyt liikeessääkään eri akkujen kanssa, joten sain vaihdossa 3510. Iloisena tästä kiiruhdin kotiin, vain huomaamaan, ettei siinä toiminut näppäimistä puolet. :D Voi luoja miten siinä vaiheessa ketutti.

No ei ollut aikaa murehtia, koska piti mennä viimeiseen orientaatioon. Sieltä mentiin Ayandan kanssa juomaan yhdet oluet, jotka olivat loppujen lopuksi kaksi olutta ja en tiedä miten ne kaksi niin mukavasti nousivat päähän, niin pyöräily tuntui vähän huteralta. Päätin siis ajella mielummin jalkakäytävällä, jotten sekoilisi autojen seassa. Eipä mennyt kauaa, kun näin poliisin tien toisella puolella. Hän oli onneksi kiireinen pysäytettyään jonkun skootteristin, joten hyppäsin vain äkkiä pyörän päältä ja kävelin reippaasti ohi. Täällä tosiaan pyöräilyn promilleraja on 0,8 - tuskin se kuitenkaan oli täynnä noista kahdesta oluesta. Otin kuitenkin nopeat päiväunet ja sitten piti taas suunnata kaupungille - yksille tietysti. :)

Tänään virkeänä kurssille, ja aika mukavaahan tuo saksan opiskelu tosiaan onkin. Sen jälkeen uudestaan kännykkäkauppaan valittamaan uudesta Nokiastani. Lopulta he suostuttelivat mut maksamaan 10 e lisää (siis olin maksanut 10 e siitä ekasta) niin sain täysin uuden Samsungin. Nyt sitten toimii suomen se vanha numero, eli puheluita ja tekstiviestejä voi laittaa siihen. Itävallan numerolla toimii sitten Whatsapp ja saa siihenkin toki soittaa ja tekstailla. Aikamoinen taistelu vain saadakseen molemmat numerot käyttöön. Lisäksi tietty mun iPhonessa on se nanosiru, ja itävaltalaisessa simissä oli vain se mikrosiru. No sain itse leikeltyä siitä nanon mahtumaan tuonne iPhoneen. Samsung taas halusi sen normaalin ison sirun ja mun suominumba on tosiaan sen nanon kokonen, mut tungin sen nanon ja itävaltalaisen kortin jämät sinne ja hyvin näyttää pelaavan. :D Kyllä hätä keinot keksii.

Lisäksi sain nyt vahvistuksen, että en pääse pesemään pyykkiä ennen kuin avaan itävaltalaisen tilin. No mielestäni siinä ei ole mitään järkeä (hei, saat ilmaisen tilin. no joo, multa löytyy jo 3 kpl suomesta, tuskin mä lisää tarviin), koska en tarvii sitä tiliä mihinkään. Mun suomalaiset kortit toimii täällä moitteettomasti, automaatista saa nostettua rahaa (maksaa vissiin 75 senttiä / kerta) ja voin maksaa mun vuokran ilman nitää extrakuluja. Eli pitäis vaan saada tota alakerran pesukonetta käyttää sillä kortilla ja sitä varten pitäis siirtää rahaa eka sille tilille ja sit viel erikseen ladata sitä sen kortin jollekin toiselle puolelle. APUA. Joten ajattelin tässä kohta kipaista tonne kaupungille katsomaan, miten paikallinen pesula toimii, josko voisin siellä pestä. Täälläkin kerta maksaa 2 euroa, joten ei kai se kauhean paljon sitä kalliimpaa voi olla. No se selviää kohta, valitsen vain mitkä vaatteet lähtee tänään pesuun. :)

Toinen ihmetyksen aihe on ollut kahvin keittäminen. Ostin Ikeasta sellasen pressopannun, kun tykkään vahvasta ja mustasta kahvista. Tähän asti oon juonu pikakahvia, mikä on ollu paremman puutteessa ihan ok. Meillä on kyllä kahvinkeitin tässä kämpässä, mutta jostain syystä mä vähän vierastan sitä. Ja pressopannulla saa mun mielestä kyllä parempaa kahvia. No mutta enpä sitten ostanut Ikeasta siihen kahvipapuja /-muruja, joten mennessäni ruokakauppaan en löytänytkään enää siihen sopivaa. Tänään sitten lopulta kysäsin Andilta, että auta nyt hukassa olevaa ja lopulta päädyin ostamaan joitain italialaisia kahvipapuja, joiden paketissa luki, että sopii kaikille kahvinkeittotavoille. Ei siinä mitään, nehän piti sitten ite jauhaa siellä kaupassa ja en nyt ollu ihan varma millä asteella. Loppujen lopuksi istun nyt tässä koneen ääressä oikein maittava mukillinen tuota kahvia seuranani - ja en voi valittaa. Kuhan vaan vähän jaksaa siis nähdä vaivaa, niin kaikki selviää. Mutta onhan tämä nyt ihan hassua, että näinkin tavallisista asioista - puhelimesta, pyykinpesusta ja kahvinkeitosta - saa harmaita hiuksia. :)

Bis bald!!!