Viimeksi tarinoin tosiaan tuosta Slovenian matkasta ja halusin vain korostaa, että Slovenia on aivan ihana maa. Luonto siellä on todella kaunista - järvet, vuoret, rannat, pienet vuoristokylät jne. - joten suosittelen kaikkia käymään siellä. Ja koska Slovenia oli meille enemmänkin semmonen rauhoittumisen retriitti, mitä nyt tiätty, joka päivä piti olla menossa jonnekin, mutta lähinnä nautittiin luonnosta ja maisemista, niin menneen viikonlopun Praha olikin sitten jotain ihan muuta.

Eli perjantaiaamuna suuntasimme sitten Jessican, Eelkjen ja Ayandan kanssa kohti bussiasemaa ja ensiksi kohti Wieniä. Siellä meillä oli 35 minuutin vaihtoaika, jonka aikana piti ehtiä metrolla toiselle puolelle kaupunkia. No eiköhän sen ensimmäinen bussi ollut jostain syystä 10 minuutta myöhässä, joten lopulta päädyimme juoksemaan metrolta päättömästi vain jonnekin, koska meillä ei ollut hajuakaan missä siellä ne lähtölaiturit oli. No onneksi kuitenkin saavuimme kreivin aikaan eli bussi oli juuri käynnistämässä ja kaasuttamassa tiehensä. Niinpä pääsimme kakkososuudellekin mukaan. Siinä sitten matkattiin 4 tuntia, ja matkan jännin vaihe oli passien tarkastus rajalla. Sattuiko  tuo passintarkistus sitten olemaan vain satunnainen pistokoe, koska takaisin tullessa ei ollut mitään rajatarkastusta. Oltiin kuitenkin puoltuntia myöhässä ja sekös sitte reimastutti paluuta ajatellen, koska meillä oli se sama 35 minuuttia aikaa toisinkin päin. Hienosti suunniteltu matkanjohtajalta (eli meikäläiseltä). :)

Perille päästyämme talsimme keskustaan ja mietimme ruoan versus majoituksen löytämistä. No satuimme siihen vanhan kaupungin laidalle ja siinä nököttikin yksi hostelleista, jota olin katellut, niin menimme sinne. Respassa kundi sanoi, että heillä on täyttä - mikä herätti minun epäilykseni, koska olin bussissa kattonut, että huoneita oli vaikka millä mitalla. Sitten kundi sanoi, että oottakaas hetki ja hetken kuluttua läväyttikin 1/3 isomman hinnan, kun mitä oltiin katottu. No mä katoin sitte netistä millä hinnalla sais ja joutuhan se sitte tietty antamaan meille huoneen sillä hinnalla. Kummaa huijausta.

Laitettuamme kamat huoneeseen, painelimme etsimään ruokaa ja päädyimme Lokaliin. Siellä olikin todella hyvät pöperöt ja masut täynnä lähdimme vähän tutkimaan Prahan nähtävyyksiä. Kävelimme kaupungin toiselle puolelle ja ostimme tsekkiläiset vohvelit (oli muuten hyvää!!) ja sitten palattiin Kaarlensiltaa takaisin ja turistikadulle. Vanhan kaupungin aukiolta löysimme ties minkälaista esitystä musiikista tulennielijöihin jne. Lopulta jatkoimme olut museoon (tai baariin kaiketi). Siitä sitten aloitettiin oluiden maistelu. Mun viidestä neljä oli ihan hyviä, muilla ei ollut ihan yhtä hyviä maistiaisia. Sen jälkeen hostellille vähän siistiytymään ja sitten iskimme Gross Clubille. Se olikin sitten mielenkiintoisin clubi missä olen ikinä ollut. Ja sen verran epämäärästä porukkaa siellä liikkukin, että kahden kohtaamisen jälkeen päätimme olla puhumatta muille ihmisille. Puitteet oli toki makeet ja olihan siellä oma tunnelmansa, mutta siinä vaiheessa, kun alakerran pöydissä alko vähän vahvemmat huumeet liikkua, niin päätettiin, että yksi olut siellä on ihan tarpeeksi. 

Jatkoimme takaisin keskustaan ja suuntasimme johonkin Punaiseen Hattuun tai vastaavaan clubiin. Se olikin kolmikerroksinen: ylhäällä semmonen enempi istuskelubaari, kakkoskerros kunnon trancejumputusta ja alhaalla sitten livemusaa ja sen jälkeen normitanssimusaa. Siellä me sitten viihdyttiinkin tyttöjen kanssa melko pitkään ja loppujen lopuksi hostellilla joskus viiden aikoihin. Yöpalaksi söin semmosesta Fish & Chips paikasta ehdottomasti elämäni parhaimman kalahampurilaisen - se tartarkastike, jota ne käytti oli puhdasta taikuutta.

Aamulla sitten pirteinä turistikatua pitkin kohti Kaarlensiltaa ja Prahan linnaa. Ja olipahan kyllä vaan paljon muitakin turisteja, iltasella oli ollut niin paljon rauhallisempaa, että aamulla vähän hirvitti. No linna oli todella makea ja käytiinkin Katedraalissa, ja kahessa museossa ja siellä Golden Lanella. Sen jälkeen olikin aika löytää ruokaa ja sitten suunnata Tanssivalle talolle. Siellä korkeuksissa käytiin nauttimassa vähän upeista maisemista juomien kera. Sitten suuntasimme kohti John Lennon seinää, ja osuimme matkalla yhteen puistoon, jossa oli jokin perinteinen tsekkiläinen orkesteri soittamassa ja jotain lapsia kävi siinä laulamassa. Se oli aika tunnelmallista. John Lennon seinän jälkeen päädyimmekin juutalaiskortteleiden ja hautausmaan jälkeen sellaseen drinkkibaariin ja istuttiin siellä kunnes kaikilla oli niin nälkä, että menimme ostamaan mun niin kovin hypettämät kalahampparit. Ei ollu tokalla kerralla ihan yhtä hyvä, mutta johtui varmasti siitä, että oli varmaan puolet vähemmän tartarkastiketta. Silti kuitenkin vesi tulee kielelle nyt, kun mietin koko hampparia. Nam.

No ilta päättyi sitten siihen ja sunnuntaiaamuna ulkoskirjautuminen hostellista ja kohti puistoa ja sen kirkkoa ja hautausmaata (Vysehrad). Siinä matkan varrella käytiin siellä ostoskaduilla ja kattomassa luonnon historian museoo ulkopuolelta. Sen jälkeen alkoi tullakin vähän kiire, koska bussi lähti neljältä ja ruokaakin piti vielä saada. No matkan varrelta löytyi ihan kiva rafla, jossa tosin ei oltu tyytyväisiä meiän loppurahojen tippeihin. Meillä nyt vaan ei ollut enempää korunoja. :D

Bussiin ehdittiin ihan kivasti ja koska meillä ei tosiaan ollu rajalla mitään passintarkastuksia niin ehdittiin jatkobussiin ihan mainiosti. Näinpä saavuimme takaisin kotipesään eilen illalla. Nähtiin Prahassa myös kahdet leffakuvaukset eli voipi olla et meikäläinen jossain tulevassa Oscar voittajassa vilahtaa. :)

Tänään on ollut sitten tietysti pyykkipäivä - ja koska tänään on ollut myös yli +20 astetta, niin olen hengaillut paljon pihalla. Tänään alkoi myös baletti ja voi luoja. Siellä sitä sitten taas ollaan. Taidot on todellakin ruosteessa, opettaja on aikamoinen matami, opetus on pelkästään saksaksi, ja osa tytöistä on aika hyviä (onneks osa on myös aika huonoja). Voin kyllä kertoa, että hiki virtas kyllä sen verran vuolaasti. Ja tosiaan toi tunti on 1,5 h pitkä, joten ei mikään helppo homma - ja kaiken lisäksi se maikka piti meitä 15 minuuttia yliaikaa. :D No ehkä kaikki helpottuu, ku lihakset taas muistaa mites sitä balettia tanssittiin. Mutta ihanaa huomata, että sen yhden vuoden ajan ku tossa välissä balettia tanssin ja sain vähän karsittua pois mun ankka-asentoa, ni se on tullu takasin. Kaikki se vaiva ja nyt se on tehtävä taas. Ai että.