Taas on viikko hujahtanut ja nyt on sitten 5 kurssia käynnistynyt. Ensimmäiset kaksi olikin sellaista hc-settiä, että hetken ajan jo mietin, että mitenköhän pärjään tän syksyn kanssa, mutta onneksi kaksi seuraavaa olivatkin jo inhimillisempiä ja saksa nyt on aika sellanen varma kurssi, jota ei voi feilata. Eli kaipa täältä ainakin tarvittavat nopat saa kasaan ja jos ei muuta niin paljon uutta tulee opittua - onko se sitten hyödyllistä tulevaisuudessa, sitä en osaa vielä sanoa. Mutta näillä mennään nyt marraskuun puoleen väliin, jolloin kaksi näistä kursseista päättyy (ne pahimmat) ja tilalle tulee sitten kaksi muuta. Muut jatkuu koko ajan sinne tammikuun lopulle. Mulla on myös kaksi tenttiä jo tällä viikolla, ensimmäinen huomenna ja mulla ei oo ihan kauheesti hajua, mitä siinä tentissä kysytään. Mutta onneksi huomenna yhden Emilyn kanssa vähän opiskellaan yhdessä ennen tenttiä, ni josko se aihe siitä sitten vähän aukenis.

Viime viikolla ehti sattua ja tapahtua taas kaikkea vaikka mitään isompaa reissua ei ollutkaan suunnitelmissa. Tiistain ainut alkuperäinen suunnitelma oli kirjastokierros, mutta sieltä kotiuduttuani lähdinkin kämppiksen ja muiden tässä talossa asuvien kanssa mini-October festeille tohon naapuriin. Eli orkka soitti musiikkia ja jengi joi olutta ja tanssi. Aika mukavaa, mutta sitten alkoi sataa ja se vähän latisti tunnelmaa. Mutta koska tapahtuma oli sellasessa opiskelija-asuntolassa niin kuinkas muutenkaan kuin, että alakerrassa oli baari ja disko. Me kuitenkin Ayandan kanssa siinä vaiheessa siirryttiin viereiseen pubiin, jossa oli ilmainen jazz-konsertti. Ja hyvä konsertti olikin - ja hyvää viiniä sekä olutta tarjoilivat, koska keskiviikkoaamuna vähän hapotti.

Keskiviikkona tosiaan koulua sitten jo vähän enemmän ja torstaina sitten sitäkin enemmän. Torstaina oli myös syyslukukauden avajaisbileet eli teemana Glow in the dark. Aloteltiin Ayandan majapaikassa, jossa meitä oli noin kymmenisen ja sieltä sitten itse baariin. Aika täynnä tuo yökerho olikin, mutta hyvää musaa soittivat, joten tanssilattia oli meidän paikka sen illan. Teeman mukaan ei ollut ihan hirveästi jengi pukeutunu, mutta mulla oli se mun oranssi sellanen aika "peruskesätoppi", joka osoittautu uv-valossa olevan tuota noin "lievästi läpinäkyvä" ja hohkas aika hyvin. Että aika paljon sain huomiota sillä. En ollut osannut odottaa, että se paita on niin hohtava. :)

Suuntasin kuitenkin jo "hyvissä ajoin" eli kahden maissa kotiin nukkumaan, koska olin päättänyt lähteä perjantaina vähän vaeltamaan/patikoimaan. Oli nimittäin viikon ainut päivä kun ei pitänyt sataa - ja ei kyllä satanutkaan. Herätys soi siis 5:30 ja sitten juna-asemalle. Junalla ensin puolituntia ja siellä vaihto sellaiseen ihanaan minibussiin, joka sitten vei mut keskelle ei mitään, sellaiseen suloiseen ja idylliseen pieneen kylään. Sieltä piti lähteä semmonen 22 kilsan vaellusreitti, mutta mä jotenkin onnistuin sekoilla ja lähteä "väärään" suuntaan. No kävelin varmasti reippaasti yli 20 kilsaa ja näin aika paljon kaikenlaisia eläimiä. Etenkin kotieläimiä, koska siellä kaikilla oli lehmiä, lampaita ja kanoja. Metsässäkin sitten talsin ja paikalliset puunkaatajat vähän ihmetteli, kun tupsahtelin ties mistä. Ilma oli kuitenkin hyvä ja puolen päivän jälkeen jopa aurinko alkoi paistaa, joten reissu oli todella mukava. Lisäksi itse kylän lähellä oli semmoinen luontopolku, missä sitten pystyin vähän harjoittelemaan puita ja eläinlajeja saksasi. Kylässä oli myös pieni linna ja kirkko 1643 vuodelta, joten siellä riitti katseltavaa. Kävelyn jälkeen olin vain kovin väsynyt ja päädyin johonkin paikalliseen syömään pitsaa ja juomaan vähän sturmia. Eiköhän se raitis ulkoilma, ruoka ja juoma kombo saanut meikäläisen hyvinkin väsyneeksi. Siinä taistellessani nukahtamista vastaan huomasin, että baaritiskillä kuoma veteli sikeitä ja kuorsasi. En kuitenkaan viittinyt liittyä seuraan ja pian suuntasinkin kotiin.

Lauantaiaamuna taas lähdimme kohti Dachsteinia ja Hallstattia. Eli jälkimmäinen on varmaankin "kuuluisin" pikkukylä koko Itävallassa. Kaikki ihanat postikorttimaisemat on sieltä ja sinne tehdään todella paljon turistimatkoja. Dachstein taas on vuori, jolla voi talvisin lasketella ja sieltä löytyy sellasia jääluolia ja joku suolakaivos. No me käytiin kahdessa luolassa ja sen jälkeen siellä Hallstattissa. Molemmat oli kyllä kivoja - luolat oli Slovenian jälkeen vähän pettymys. Itse kylä oli tosiaan yhtä söpö kuin kuvissa.

Sunnuntaiaamuna lähdin junalla kohti Salzburgia. Mulla kun tota koulua on vähän tyhmästi keskiviikkosin ja torstaisin ni pitää keksiä muita viihdykkeitä. Siispä tällä kertaa yksin matkaan. Salzburgissa juna-asemalla odottikin kymmeniä ja kymmeniä poliiseja, joka tietysti vähän ihmetytti, mutta ilmeisesti tän pakolaiskriisin takia ne pörrää siellä. Siitä sitten lähdin intensiivitutustumiselleni. Eli aloitin linnasta, ja sieltä katabombien ja jokiristeilyn kautta Mozartin syntymämuseoon. Sitten syömään ja hotellille chekkaamaan sisään. Sen jälkeen päiväunet ja vähän takaisin kaupungille. Maanantaina Mozartin elämänmuseossa ja DomQuartier, jonka jälkeen vapaata vellomista ja ruokailua ja sitten takasin kohti Grazia. Ostinpa juna-aseman Starbucksista kahvin (kurpitsansiemen laten!!! niin hyvää <3) ja mukissa luki Hong. Onhan se meikäläisen nimi aika hankala. (myyjä oli mies ja väitti, että ajattelia honeytä, jepjep).

Eilen illalla oli sitten baletti ja meninkin sinne kävellen, koska mun pyörän valot ei toimi. Sainkin tanssikaverilta kuulla siellä, että sen kaveri oli saanut 400 EURON sakot, koska oli ajanu ilman valoja. Voi luoja! Täytyy siis korjata ne äkkiä tai ostaa jotkut lisälamput. Näil on kyl tääl ihan ihme sääntöjä ton pyöräilyn kanssa...

Tänään oon käynyt boulderoimassa Andin kanssa - ja nyt mulla on sitten kädet ja jalat ihan muussina. Viime viikon baletista toipumiseen meni tosiaan 5 päivää. Katotaa kuinka kauan nyt menee. :)

Viimeksi tarinoin tosiaan tuosta Slovenian matkasta ja halusin vain korostaa, että Slovenia on aivan ihana maa. Luonto siellä on todella kaunista - järvet, vuoret, rannat, pienet vuoristokylät jne. - joten suosittelen kaikkia käymään siellä. Ja koska Slovenia oli meille enemmänkin semmonen rauhoittumisen retriitti, mitä nyt tiätty, joka päivä piti olla menossa jonnekin, mutta lähinnä nautittiin luonnosta ja maisemista, niin menneen viikonlopun Praha olikin sitten jotain ihan muuta.

Eli perjantaiaamuna suuntasimme sitten Jessican, Eelkjen ja Ayandan kanssa kohti bussiasemaa ja ensiksi kohti Wieniä. Siellä meillä oli 35 minuutin vaihtoaika, jonka aikana piti ehtiä metrolla toiselle puolelle kaupunkia. No eiköhän sen ensimmäinen bussi ollut jostain syystä 10 minuutta myöhässä, joten lopulta päädyimme juoksemaan metrolta päättömästi vain jonnekin, koska meillä ei ollut hajuakaan missä siellä ne lähtölaiturit oli. No onneksi kuitenkin saavuimme kreivin aikaan eli bussi oli juuri käynnistämässä ja kaasuttamassa tiehensä. Niinpä pääsimme kakkososuudellekin mukaan. Siinä sitten matkattiin 4 tuntia, ja matkan jännin vaihe oli passien tarkastus rajalla. Sattuiko  tuo passintarkistus sitten olemaan vain satunnainen pistokoe, koska takaisin tullessa ei ollut mitään rajatarkastusta. Oltiin kuitenkin puoltuntia myöhässä ja sekös sitte reimastutti paluuta ajatellen, koska meillä oli se sama 35 minuuttia aikaa toisinkin päin. Hienosti suunniteltu matkanjohtajalta (eli meikäläiseltä). :)

Perille päästyämme talsimme keskustaan ja mietimme ruoan versus majoituksen löytämistä. No satuimme siihen vanhan kaupungin laidalle ja siinä nököttikin yksi hostelleista, jota olin katellut, niin menimme sinne. Respassa kundi sanoi, että heillä on täyttä - mikä herätti minun epäilykseni, koska olin bussissa kattonut, että huoneita oli vaikka millä mitalla. Sitten kundi sanoi, että oottakaas hetki ja hetken kuluttua läväyttikin 1/3 isomman hinnan, kun mitä oltiin katottu. No mä katoin sitte netistä millä hinnalla sais ja joutuhan se sitte tietty antamaan meille huoneen sillä hinnalla. Kummaa huijausta.

Laitettuamme kamat huoneeseen, painelimme etsimään ruokaa ja päädyimme Lokaliin. Siellä olikin todella hyvät pöperöt ja masut täynnä lähdimme vähän tutkimaan Prahan nähtävyyksiä. Kävelimme kaupungin toiselle puolelle ja ostimme tsekkiläiset vohvelit (oli muuten hyvää!!) ja sitten palattiin Kaarlensiltaa takaisin ja turistikadulle. Vanhan kaupungin aukiolta löysimme ties minkälaista esitystä musiikista tulennielijöihin jne. Lopulta jatkoimme olut museoon (tai baariin kaiketi). Siitä sitten aloitettiin oluiden maistelu. Mun viidestä neljä oli ihan hyviä, muilla ei ollut ihan yhtä hyviä maistiaisia. Sen jälkeen hostellille vähän siistiytymään ja sitten iskimme Gross Clubille. Se olikin sitten mielenkiintoisin clubi missä olen ikinä ollut. Ja sen verran epämäärästä porukkaa siellä liikkukin, että kahden kohtaamisen jälkeen päätimme olla puhumatta muille ihmisille. Puitteet oli toki makeet ja olihan siellä oma tunnelmansa, mutta siinä vaiheessa, kun alakerran pöydissä alko vähän vahvemmat huumeet liikkua, niin päätettiin, että yksi olut siellä on ihan tarpeeksi. 

Jatkoimme takaisin keskustaan ja suuntasimme johonkin Punaiseen Hattuun tai vastaavaan clubiin. Se olikin kolmikerroksinen: ylhäällä semmonen enempi istuskelubaari, kakkoskerros kunnon trancejumputusta ja alhaalla sitten livemusaa ja sen jälkeen normitanssimusaa. Siellä me sitten viihdyttiinkin tyttöjen kanssa melko pitkään ja loppujen lopuksi hostellilla joskus viiden aikoihin. Yöpalaksi söin semmosesta Fish & Chips paikasta ehdottomasti elämäni parhaimman kalahampurilaisen - se tartarkastike, jota ne käytti oli puhdasta taikuutta.

Aamulla sitten pirteinä turistikatua pitkin kohti Kaarlensiltaa ja Prahan linnaa. Ja olipahan kyllä vaan paljon muitakin turisteja, iltasella oli ollut niin paljon rauhallisempaa, että aamulla vähän hirvitti. No linna oli todella makea ja käytiinkin Katedraalissa, ja kahessa museossa ja siellä Golden Lanella. Sen jälkeen olikin aika löytää ruokaa ja sitten suunnata Tanssivalle talolle. Siellä korkeuksissa käytiin nauttimassa vähän upeista maisemista juomien kera. Sitten suuntasimme kohti John Lennon seinää, ja osuimme matkalla yhteen puistoon, jossa oli jokin perinteinen tsekkiläinen orkesteri soittamassa ja jotain lapsia kävi siinä laulamassa. Se oli aika tunnelmallista. John Lennon seinän jälkeen päädyimmekin juutalaiskortteleiden ja hautausmaan jälkeen sellaseen drinkkibaariin ja istuttiin siellä kunnes kaikilla oli niin nälkä, että menimme ostamaan mun niin kovin hypettämät kalahampparit. Ei ollu tokalla kerralla ihan yhtä hyvä, mutta johtui varmasti siitä, että oli varmaan puolet vähemmän tartarkastiketta. Silti kuitenkin vesi tulee kielelle nyt, kun mietin koko hampparia. Nam.

No ilta päättyi sitten siihen ja sunnuntaiaamuna ulkoskirjautuminen hostellista ja kohti puistoa ja sen kirkkoa ja hautausmaata (Vysehrad). Siinä matkan varrella käytiin siellä ostoskaduilla ja kattomassa luonnon historian museoo ulkopuolelta. Sen jälkeen alkoi tullakin vähän kiire, koska bussi lähti neljältä ja ruokaakin piti vielä saada. No matkan varrelta löytyi ihan kiva rafla, jossa tosin ei oltu tyytyväisiä meiän loppurahojen tippeihin. Meillä nyt vaan ei ollut enempää korunoja. :D

Bussiin ehdittiin ihan kivasti ja koska meillä ei tosiaan ollu rajalla mitään passintarkastuksia niin ehdittiin jatkobussiin ihan mainiosti. Näinpä saavuimme takaisin kotipesään eilen illalla. Nähtiin Prahassa myös kahdet leffakuvaukset eli voipi olla et meikäläinen jossain tulevassa Oscar voittajassa vilahtaa. :)

Tänään on ollut sitten tietysti pyykkipäivä - ja koska tänään on ollut myös yli +20 astetta, niin olen hengaillut paljon pihalla. Tänään alkoi myös baletti ja voi luoja. Siellä sitä sitten taas ollaan. Taidot on todellakin ruosteessa, opettaja on aikamoinen matami, opetus on pelkästään saksaksi, ja osa tytöistä on aika hyviä (onneks osa on myös aika huonoja). Voin kyllä kertoa, että hiki virtas kyllä sen verran vuolaasti. Ja tosiaan toi tunti on 1,5 h pitkä, joten ei mikään helppo homma - ja kaiken lisäksi se maikka piti meitä 15 minuuttia yliaikaa. :D No ehkä kaikki helpottuu, ku lihakset taas muistaa mites sitä balettia tanssittiin. Mutta ihanaa huomata, että sen yhden vuoden ajan ku tossa välissä balettia tanssin ja sain vähän karsittua pois mun ankka-asentoa, ni se on tullu takasin. Kaikki se vaiva ja nyt se on tehtävä taas. Ai että.

 

Nyt onkin vähän aikaa ollut hiljaista blokissa, mutta tässä seuraa päivitystä.

Festareiden jälkeisellä viikolla olikin sitten vähän iisimpää menoa, vietin lähinnä maanantain ja keskiviikon itsekseni ja opiskellessa saksaa, koska viimeinen tentti oli torstaina. Kurssista pääsin läpi 1:llä eli täällä sillä parhaimmalla arvosanalla. Eli 6 opintopistettä tuli sitten jo kasaan siitä. Tiistaina oli tosi lämmin ja kaunis päivä, joten kävin koulun jälkeen heittämässä vaan shortsit jalkaan ja fillaroin vähän reilu 8 km tonne Mariatrostin basilikalle. Tuo basilika sijaitsee semmosen mäen päällä, joten sieltä oli kauniit maisemat Grazin maaseudulle. Muuten tuo ei ollut niin kummonen nähtävyys. Illal käytiin Ayandan kanssa juomassa vähän punaista Sturmia. Torstaina kävin boulderoimassa taas Alessandron kanssa, kohta meistä tulee ihan ammattilaisia. No ei vielä kuitenkaan. Melkein kaikki radat oli muuttunu, joten se teki kiipeämisestä kivempaa. Keskiviikon perinteinen Official table jätettiin väliin, mutta tässä kuva vissiin tokasta illasta. :)

Perjantaina oli tosiaan viimeinen saksan tunti ja meillä se tarkoitti kokeiden palautusta ja pientä juhlaa eli kaikki olivat tuoneet jotain syötävää. Illalla sitten oli perinteinen Bushenschank eli mentiin yhteen ravintolaan ja ne tarjoili pelkästään itse tuottamiaan juttujaan eli viiniä, juustoja, lihaa, leipää, jotain pateita yms. Oli hyvää, mutta ei viivytty kauheen myöhään, koska lauantaiaamuna oli tosiaan tarkoitus suunnata lomalle ja kohti Sloveniaa. Ilmottauduin myös seuraavalle saksan kurssille eli koko lukukauden sitten tulen opiskelemaan vähän saksaa muiden aineiden ohella. Olin onnekas, että mahduin kurssille, koska ne täyttyy tosi nopeasti. Ilmottauduin omasta mielestäni tasan klo 13, kun ilmottautuminen aukesi ja olin vasta 7:s. :) Ehkä samat tyypit joiden kanssa opiskelin tuon intensiivikurssin jatkavat kanssani koko syksyn, se nähdään ensi torstaina.

Lauantaiaamuna klo 8 kokoonuimme tosiaan autovuokraamolle ja nousimme kaaramme. Olin varannut auton 5 istuimella eli meillä piti olla Skoda Fabia tai vastaava. Saimme Fiat Pandan. En sen kummempaa asiaa ajatellu ja lähdimme ajamaan kohti Sloveniaa. Jossain vaiheessa matkaa tajusin, ettei Estellellä ollut turvavyö kiinni - no eihän siinä saakelin miniautossa ollut mitään viidettä turvavyötä. No jatkettiin matkaa kuitenkin. Kun olimme ylittäneet Slovenian rajan, jonne ei ole kuin noin 30 minuutin matka Grazista, Ayanda tajusi, ettei hänellä ollut passia mukana. No ei siinä vaiheessa ollut enää järkeä ajaa takaisin, koska olimme jo ylittäneet rajan.

Ensimmäinen kohteemme oli pääkaupunki Ljubljana, jonne saavuimmekin hyvissä ajoin 11 aikoihin. Kävimme tsekkaamassa sisään hostelliimme, joka osoittautui todella kivaksi. Saimme kuuden hengen huoneen vain jaettavaksi keskenämme ja sängyt olivat todella hyvät, joten olimme tyytyväisiä. Sen jälkeen suuntasimme Ljubljanan linnalle, jossa saimme sitten nähdä ja lukea kaikkea Slovenian historiasta. Sieltä syömään ja juomaan paikallista olutta. Sen jälkene kävelyä pitkin kaupunkia. Ljubljana on ihanan pieni ja idyllinen pääkaupunki, joten kävellenkin sen kiertää aika nopeasti. Lauantai-iltana kaupungilla oli orkesterikonsertti, joten kuuntelimme vähän klassista musiikkia ja siirryimme sitten juomaan vähän viiniä.

Sunnuntaiaamuna kävimme vähän tutustumassa markkinoihin ja kävelimme vähän kaupungilla ja sitten suuntasimme kohti Bled-järveä.

Bledissä suuntasimme heti järvelle ja otimme venekyydin kohti keskellä järveä olevaa saarta. Saarella sijaitsee Bledin kuuluisa kirkko. Venematka oli oikein kaunis, aurinkokin paistoi. Sen jälkeen suuntasimme markkinoille ja löysimme syötävää, josta jatkoimme hostellillemme, huomattuamme ensin ikäväksemme, että olimme saaneet 40 euron pysäköintisakon. Mur. Hostelli oli aika ällöttävä ja nukuimme 8 hengen huoneessa, vaikka olimme varanneet 6 hengen huoneen. Aluksia siellä piti olla kaksi tyttöä, mutta he olivatkin lähteneet ennen puolta yötä (ja ennen kuin tulimme takaisin nukkumaan) - joten löysimme huoneestamme nuoren miehen. Se oli vähän epämiellyttävä yllätys, koska luulimme tosiaan, että siellä olisi ollut ne tytöt. No mutta, nukuimme siellä vain. Kirjauduttuamme sisään jatkoimme matkaa kohti sellaista rotkoa, jossa sitten kävelimme noin 2 kilsaa suuntaansa. Maisemat oli todella kauniit ja näimme vesiputouksia yms.

Rotkon jälkeen ajoimme linnalle, jonne Alice halusi mennä sisään kiertämään ja me muut lähdimme oluelle. Sen jälkeen sitten suuntasimme syömään ja siinä sitten ilta vierähtikin. Aamulla suuntasimme kohti Bohinj-järveä, jossa oli patikointia / kävelyä tiedossa. Eli kävelimme tuon Bohinj-järven ympäri ja siinä samalla pääsimme 1 545 metrin korkeuteen hiihtohissillä. Sieltä olikin sitten uskomattomat maisemat vuorille, ja Slovenian korkein huippu, Triglavinkin ( 2865 metriä) näkyi hieman (huippu oli kyllä pilvien peitossa). Sen jälkeen ruokaa napaan ja majoitukselle. Olimme varanneet sellaisen huoneiston sieltä vuoren juurelta, joten pienoinen parannus kahden edellisen yön hostellien jälkeen. Maisemat oli todella kauniit ja ilta sujuikin viiniä juodessa ja jutellessa.

Tiistaiaamuna suuntasimme sitten kohti Portorozia ja Skocjanin luolia. Päätimme uhmata Google Mapsia ja valitsimme "oikotien". No se olikin sellainen vuoristotie, eli mentiin koko ajan mutkaa johonkin suuntaan. Aikaa kului varmasti aika paljon enemmän, mutta näimmepähän uskomattomia maisemia pitkin matkaa. Ja matkalla poikkesimme sellaisella linnalla, joka on rakennettu kallion sisään. Lopulta pääsimme perille luolille. Siellä sitten kävelimme jonkun 2,5 kilsaa luolissa ja ne olikin ihan uskomattoman näköisiä. Koska paikka on Unescon suojelukohde, siellä ei saanut ottaa kuvia, joten en voi jakaa tätä kokemusta kanssanne, mutta kaunista siellä oli. Ja siellä sisällä siis virtasi jokikin. Sen jälkeen vähän kävelyä ympäröivässä luonnossa, jossa olikin vesiputouksia ja hienoja maisemia. Sitten suuntasimme kohti Portorozin rantakaupunkia.

Portorozin illassa kävimme vain syömässä ja vähän kävelemässä pitkin kaupunkia. Aamulla sitten suuntasimme tutkailemaan miltä kaupunki näyttää päivän valossa ja söimme lounasta. Sen jälkeen olikin aika suunnata kohti kotia ja Grazia. Meitä tietysti vähän jännitti olisiko rajalla jotain passitarkistuksia, kun Ayandalla ei ollut passia mukana. No tuo oli turha murhe, mutta rajalla meidät pysäytettiin ja meille selvisi, että vinjetti, joka automme tuulilasissa oli ollut, niin olikin vain Itävaltaan. Eli olimme ajaneet koko ajan laittomasti pitkin Sloveniaa. Tietysti olimme luulleet, että tuo vinjetti oli oikea, koska kukaan ei autovuokraamossa meille mitään muuta sanonut ja olimme ilmoittaneet heille, että menemme Sloveniaan ja siitä oli veloitettu meiltä 30 euroa. No hittolainen, ei auttanut muu kuin maksaa 150 euroa poliiseille. Oli vähän kuumottavaa kyllä, kun jouduin sinne poliisiautoon, mutta eipähän tarvinnut kenenkään passia vilauttaa.

Siispä jatkoimme matkaa kohti Grazia. Emme myöskään olleet varmoja olinko aiheuttanut auton takapuskuriin pikkasen naarmuja, koska Portorozissa kadut oli sika kapeita ja jyrkkiä ja meiän auton käsijarru ei oikein toiminu ja koska Fiatin moottori tais olla joku 1,2 litranen, ni se vähän tahtoi valua ylämäissä. :D Eli tänään aamulla, kun menimme palauttamaan autoa, olimme aika jännittyneitä paljonko tuo reissu loppujen lopuksi tulisi meille maksamaan. Autossa oli kuitenkin ollut jo lähtöhetkellä samassa kohtaa naarmuja, mutta emme tiätty muistaneet kuinka paljon.

No autovuokraamossa tänään aamulla aloitimme tietysti valittamalla tuosta vinjetistä. No he nyt eivät tietysti suostuneet tuota sakkoa maksamaan, mutta sentään hyvittivät tuon 30 euroa meidän Slovenian rajanylityksestä. Naarmuista meidän ei tarvinnut maksaa mitään, koska ne oli heidänkin mielestään ollut siellä jo, koska ne oli siihen luovutuspaperiinkin merkitty. Auton koostakin he myösivät, että olivat antaneet meille pienimmän autoluokan, vaikka olimmekin vuokranneet isomman. Eivät suostuneet siitä antamaan mitään hyvitystä, koska emme olleet tulleet takaisin lauantaina. No laitoin vielä valitusta siihen toimistoon, jonka kautta auton vuokrasimme, mutta tuskinpa sieltä mitään tulee takaisin. Että hiukkasen extrakustannuksia tuosta matkasta tuli. Opitaanpahan olee jatkossa. :D

Tänään oli sitten ensimmäinen virallinen luento aiheesta Production and Consumption. Luennoitsija puhui todella hyvää englantia eikä liian paha saksalainen aksentti eli ainakin tuolla kurssilla pystyn käymään. Nyt lähden boulderoimaan Alessandron kanssa!! Nauttikaa kuvista. :)

Keskiviikkona tosiaan tehtiin ruokaa ja sen jälkeen suunnattiin Office Pubiin. Ilta sujui melko vauhdikkaasti ja pääsin nukkumaan vasta puoli kolmen maissa. Torstain saksan tunnit olivatkin aika väsyneet, mutta onneksi suurin osa luokasta oli samoilla tunnelmilla. Ehdotommaksi kohokohdaksi muodostui vihdoinkin pyykkääminen, nyt saa puhtaita vaatteita ihan koska haluaa. IHANAA! <3 Illalla kävin vähän kävelemässä ja nauttimassa kauniista Grazista. Lisäksi tässä kuva Wienin liikennevaloista, ah miten romanttista.

Perjantaina meillä oli ensimmäinen saksan tentti. Tuntien jälkeen suunnistimme ESN:n (eli paikallisen opiskelijajärjestön) järjestämään bouldering-tapahtumaan, jossa oli ihan virallinen opettaja. Saatiin siis vähän vinkkejä, miten ensi kerralla hommat sujuu vielä helpommin. Illalla olikin aika sitten suunnata kaupungille ja muotinäytökseen. Eli täällä Itävallassa on tosiaan tapana pukea semmosia samanlaisia mekkoja kuin Saksassa. Niiden nimi täällä on Dirndl. Hintaa niillä on jotain 150-800 euron välillä, joten enpä aio semmoista itselleni hankkia, kun ei sitä oikein missään voisi sitten käyttää. Mutta paikalliset ovat tämän viikonlopun aikana niitä käyttäneet ja tosiaan niitä varten oli järjestetty muotinäytös. Kivan näköisiä mekkoja kyllä olivat ja täytyy joku päivä mennä ihan mielenkiinnosta vain sellaista kokeilemaan. :)

Perjantaina täällä oli aivan mielettömän ihana kesäinen ilma, lähemmäs 26 astetta, joten mekossa ja t-paidassa tarkeni vielä illalla. Täällä myös järjestettiin perjantaina semmoinen kulkue pakolaisten "hyväksi" eli refugees welcome. Tänne Itävaltaan niitä saapuu hiukkasen enemmän kuin Suomeen, koska ollaan täällä lähempänä. Esimerkiksi Unkarista on nyt peruttu paljon junia tänne, koska täällä ei pystytä ottamaan vastaan niin paljon kuin tänne yrittää. Ja koska Unkari on sulkenut rajansa Kroatiaan, niin ilmeisesti nyt myös Slovenian kautta yrittää tänne aika paljon pakolaisia, niin saapi nähdä tuleeko sinnekin päin kohta jotain rajoituksia (ollaan tässä suunnitelemassa juuri ensi viikolla Slovenian matkaa, niin katsotaan miten käy). Perjantaina jatkettiin iltaa Office Pubissa, mutta mentiin ajoissa nukkumaan, koska lauantaina oli patikointia tiedossa.

7:08 lauantaiaamuna lähti juna kohti Bärenschützklammia, jonne on Grazista puolen tunnin junamatka. Siellä sitten patikoitiin yhteensä 6 tuntia. Eli kavuttiin 2 900 porrasta semmoisia vanhoja puusiltoja pitkin - ja välillä ihan normaalia maastoa. Huipulla oli makeat maisemat vuorille ja tietysti ravintola, josta sai nauttia herkkuja. Patikoinnin jälkeen jalat olivat aika hyytelöä ja olikin päästävä kotiin vähäksi aikaa lepäämään ennen kuin pystyi lähtemään Ayandan kanssa syömään ja muutamalle oluelle. Ayandan piti tulla mukaan patikoimaan, mutta ei perjantain jäljiltä herännyt aamulla (ja oikeasti hänellä oli myös elämänsä pahin krapula, joten hyvä ettei herännyt).

Tänään oli sitten Aufsteirern Festareiden pääpäivä eli vähän niinkuin markkinat. Musiikkia, tanssia, ruokaa, juomaa ja tavarakojuja keskusta täynnä. Pääsimme nauttimaan punaisesta Sturmista, joka maistui lähinnä verigreippimehulta. Eli todella hyvää! Katselimme paikallisten tanssimista ja söimme paikallista ruokaa eli käsespätzleä. Maistui lähinnä makaroonilta ja juustolta sipulin kera. :) Kaikilla paikallisilla oli mekkonsa ja nahkahousunsa päällä - ja ilma oli lämmin, joten mukavan leppoisa sunnuntai siis ollut.

Perjantaina saksan tuntien jälkeen alkoi matkamme bussilla kohti Wieniä. Matka-aika oli noin 2,5 tuntia ja menopaluulippu maksoi meille yhteensä 20 euroa. Joten matkustus oli ainakin helppoa ja halpaa. Saksan tunnilla eräs kanssaopiskelijani (joka kylläkin on vierailevana opettajana täällä Grazissa) sanoi minusta hohtavan tulevan johtajan ainekset. Heh.

Wienissä alkoi sitten 2,5 vuorokauden kestävä intensiivimatkailu. Perjantai sujahti ensin kävellessä kämpille, turisti-infossa käydessä, syödessä ja kaupungin ympäri kävellessä illan pimeydessä. Vitsit miten kaunis kaupunki tuo Wien on, hienoja rakennuksia toinen toisensa perään. Ja iltaisin kaikki valaistuja, joten aivan mielettömän kaunista - ja romanttista.

Lauantaina suuntasimme ensin keskustaan aamupalalle ja sieltä Schönnbrunnin palatsille. Pörrätessämme Stephansdomin kirkon edessä eräs taitava lippujen myyjä sai meidät myös ostamaan liput illan Mozart konserttiin. Hän oli itse asiassa koko orkesterin joku päämanageri ja ainakin osasi myydä lippuja taitavasti. Me saatiin yksi lippu ilmaiseksi, koska hyvin vinkkien avulla arvattiin Straussin kuuluisin teos (An der schönen blauen Donau) ja loput opiskelijahintaan (30 e), sekä lisäksi jokaiselle lasi shamppajaa illan konsertissa. Eli lasilliselle ja lipulle tuli yhteensä hintaa 22,5 e per naama. Todella edullista meidän mielestä ja luultiinkin iltaan asti, että meitä on varmasti huijattu, kun kaikki kuulosti niin hyvältä ja halvalta. Schönnbrunilla kierreltiin palatsin puutarhassa ja lopulta opastettu kierros palatsin sisällä ja sitten takaisin keskustaan. Ruokaa ja sen jälkeen kuuluisaan Hotel Sacheriin perinteisille sacherkakuille. Oli hyvää. <3

Sitten olikin aika suunnata kämpän kautta illam konserttiin. Paikka oli olemassa ja löytyi helpolla, liput kävivät ovella ja väliajalla saatiin kuohuvaa, joten kaikki oli juuri niinkuin pitikin. Konsertti oli hyvä ja orkesteri soitti jopa kaksi biisiä encorena. Akustiikka salissa oli mahtava, ja konsertissa oli muutamien kappaleiden aikana balettia ja muutamassa oopperaa. Sitten vielä keskustaan viineille, kunnes meidät häädettiin terassilta pois.

Sunnuntaiaamuna suuntasimme viinitiloille Wienin edustalla. Heti klo 12 lyödessä löysimme pienen ihanan majatalon, jonka edustalla tarjoiltiin heidän omia viinejään ja otimme tietysti Sturmia. Se on jotain esiviiniä, eikä maistu kyllä yhtään viiniltä vaan oikeasti mehulta. Sitä ei voi juoda kuin lasillisen, kun muuten menee vatsa ihan sekaisin (on sen verran käynyttä kamaa). Mutta hyvää! Sen jälkeen vielä yhdelle näköalakukkulalle ja kämpänluovutuksen jälkeen ympäri keskustaa vielä pyörimään. Nähtiin joku liikkuva jumalanpalvelus ja muuta jännittävää. :)

Puol 11 lähti bussi takaisin Graziin, joten oltiin perillä yhden maissa yöllä. Siitä sitten nukkumaan ja aamulla "virkeänä" saksan tunnille. Siitä on sitten lähtenyt uusi viikko käyntiin - taas uusien haasteiden kanssa. Tiistaina aukesi liikuntakurssien ilmottautuminen, mutta viikonloppuna huomattiin, että ei oltu saatu jotain pinkoodia, joka olis tarvittu, että niille voi ilmottautua. Kaikki info siitä oli ollut vain saksaksi - nää ei halua meitä ulkkiksia niille liikkakursseille. Ollaan niitä yritetty selvittää nyt ma-ke, mutta vielä ainakaan mun osalta mikään ei ole edennyt minnekään. Lisäksi eilen sain kuulla, että lähes kaikki kurssit, jotka olin valinnu ni ei ollukaa sellasia, jota voin valita, niin kurssivalinnatkin meni eilen sit uusiksi. Nyt toivon mukaan olen kaikilla niillä kursseilla, jotka eilen valitsin. Ainakin vaikuttaa siltä, koska kaikista niistä tuli viesti, että mulla on kiinteä paikka niillä ja vahvistus - vaikka tosiaan eilen sanottiin, että kaikki vahvistukset tulee sitten vasta ensi viikolla. No tiedä häntä.

Eilen käytiin myös boulderoimassa ja kohta mennään tekemään ruokaa Eelkjelle ja sen jälkeen mahdollisesti Office Pubiin taas regular tablelle. Nyt kyllä vähän väsyttää, mutta ehkä se meno tästä paranee. Ensi viikonloppuna on jotkut kansallismarkkinat täällä, kaikki pukeutuu niiden ihaniin "kansallispukuihin" - samannäköiset kuin mitä saksalaisilla on october festeillä. Eli siinä menee ainakin osa viikonlopusta ja sitten olleen luultavasti menossa vaeltaa, kuhan ei ala satamaan. Eli kiireinen viikonloppu vaikka ollaankin täällä kotosalla!